Se on maanantai taas ja aika kerrata viikonlopun tapahtumia. Torstaina saatiin ihka ensimmäinen vieras Etelä-Afrikasta asti, joten päätettiin vaihtaa löhöilyvaihde hetkeksi aktiivivaihteeseen ja turisteilla muutama päivä. Lauantaina osallistuttiin Kampala Walking Tourille, paikallisen leidin järjestämälle kävelykierrokselle ympäri Kampalan keskustaa. Meidän koti sijaitsee melko kaukana kaupungin keskustasta, eikä sinne ole ollut oikeastaan mitään asiaa, kun kaikki shoppailut, syömiset ynnä muut hoituu täällä expat-kukkuloilla ihan vallan mainiosti. Vähän alkoi jo hävettää, etten ole pahemmin nähnyt sitä oikeaa afrikkalaista elämää, paitsi auton ikkunasta. Joten tämä kierros toi tervetullutta vaihtelua ja uskalla väittää, että ymmärrän täkäläistä elämänmenoa hitusen enemmän nyt kuin perjantaina. Kävelykierros alkoi isenäisyyden patsaalta, josta pujottelimme ihmismassojen läpi minibussiasemalle. Kyseinen paikka on aika uskomaton näky, on vaikea kuvitella, että kukaan pääsee sieltä ikinä ulos. Mutta ilmeisesti siellä kuitenkin vallitsee jonkunnäköinen hallittu kaaos, jota tälläinen perusmzungu ei voi käsittää.
Bussiaseman jälkeen rauhoituttiin yhdessä kaupungin hindu-temppeleistä. Täällä asuu melkoinen määrä intialaisia, jotka lienevät temppelin pääasiallisia kävijöitä. Jotta kierros ei vallan uneliaaksi muuttuisi, suuntasimme nokkamme Ugandan ja oppaan mukaan koko Itä-Afrikan suurimmalle markkina-alueelle. Tässä vaiheessa tuli kyllä ikävä kotiin. Paikkaa ei voi sanoin kuvailla ja kamerakin oli ihan turha kapistus, joten parempi, että tulette itse tänne kokemaan kuinka kreisi meno kyseisessä paikassa on. Markkinoiden jälkeen oli aika kavuta moskeijan minareettiin ihailemaan Kampalaa koko kauneudessaan. Kolmensadankuudenkymmenen portaan kapuaminen musliminaiseksi pukeutuneena sai tuntemaan kiitollisuutta sitä kohtaan, että olen vapaa pukeutumaan niin kuin itse tahdon. Hiki tuli. Maiseman lisäksi moskeijakäynnin kohokohta oli paikallisten häiden todistaminen. Morsiuspari näytti jokseenkin länsimaalaiselta, mutta vierailla olikin sitten mitä eksoottisempia vaatteita. Tässä vaiheessa kolmen tunnin kävelykierros kävi jo kuudetta tuntia, maha kurni, jalkoja särki ja kiukutti, joten viimeisen puolen tunnin aikana ei ihmismassojen läpi tunkeminen kaupungin kiireisimmällä ostoskadulla enää kauheasti naurattanut. Olin enemmän kuin kiitollinen, kun löysimme automme edelleen sieltä minne se jäi ja saatoimme ajaa takaisin omaan naapurustoomme syömään KFCn burgeria kiiltäväksi kuuratussa ostoskeskuksessa. :P Joka tapauksessa kierros oli aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen, ensi kerralla pakkaan eväät mukaan. ;)
***
No comments:
Post a Comment